En mitään tee, ei mikään mee
nyt enää paikoilleen.
Ei ketään näy, ei kukaan käy.
Taas yksin vuoteeseen.

Peitän maailman pois verhon taa.
Yö vain tulla saa.

Ei enempää, ei vähempää
voi mikään kiinnostaa,
kun eteenpäin pään sisällä
mä koitan suunnistaa.

Tiedän jäädä ei saa verhon taa.
Täytyy uskaltaa.

Astun ulos, aurinkotuuli on tänään voimissaan.
Katson ylös, taivas on suuri ja värejä tulvillaan.

Voi unohtaa, voi hukuttaa,
tai koittaa ymmärtää.
Jos odottaa, vain odottaa,
se tuskin yllättää.

Kuinka huominen taas verhon taa
jäädä saa.

Nyt astun ulos, aurinkotuuli on tänään voimissaan.
Katson ylös, taivas on suuri ja värejä tulvillaan.

Astun ulos, aurinkotuuli on tänään voimissaan.
Katson ylös, taivas on suuri ja värejä tulvillaan.