RAJAVYÖHYKE (san. Kallio, säv. Kallio, sov. Rajavyöhyke)

Ei valheesi tekoja peittämään saa. Ne sinua aina kuristaa
Vaikka luulit löytäneesi jo tien ulos tästä kaikesta
Palaneita taloja, jäätyneitä järviä
Juuri niin kuin tahdoit kaiken olevankin

Taivaan rannan tuolta puolen
On kotimaahan kauas matka
Etkä varmaan muista
Osaasi pienintäkään
Et voi kahden kanssa olla
Täytyy toinen tappaa sieltä
Rajavyöhykkeen tietämiltä
Sydämen laitumilta

Kaipuun kaukaisen nyt jo tunnen. Tytön kultaisen syliini suljen
Se tuoksuu petokselta ja katkeruudelta
Muut jo kaatuneet ovat matkalla. Sydänten itkiessä kotona.
Et voi mitään enää tuntea milloinkaan.

Taivaan rannan tuolta puolen
On kotimaahan kauas matka
Etkä varmaan muista
Osaasi pienintäkään
Et voi kahden kanssa olla
Täytyy toinen tappaa sieltä
Rajavyöhykkeen tietämiltä
Sydämen laitumilta

Kaikki takana jäänyt jälkeen jo on. Ei ne tavoita sinua koskaan.
Vaikka joskus haluaisit varmaankin niin
Hiljaisuuden täyttäessä sielun, ikävä nostaa päätään
Aina tarkoituksen mukaisella asenteella