MIELOIN: Lyriikka - Päivien Viemää


Mä haluun kertoa,mitä mä oon miettiny näinä viime kuukausina.
Jos sä luulet tuntevas mut,yritä elää edes päivä,mun elämää.


Verse 1:

herään aamul,enkä löydä kamojani/
vaikee olla itkemättä,miksen pysy aloillani/
liikaa paskaa,joutuu joka päivä kokee/
enkä ongelmia löydä,oonko henkisesti liian sokee/
mä etsin itseäni,eikä sitä mistään löydy/
yksinäinen lapsi,aivois kiihtyy kova verilöyly/
vastaan tulee ihmisiä joita en mä tunne/
onko lääkkeist apuu,miksen hymyile,no sama mulle/
koitan kiertää,ettei kukaan piilopaikkaa löydä/
onko vaikeet olla menestyjä,siinä samal nöyrä/
voit olla turhatunut,mutta sisält tosi vahva/
silmiin sattuu,lapsi paljas,pakko nostaa onnen maljas/
lapsillesi kerrot kuinka tyhjää täällä kiitää/
vaikka kaikest itse päätät,niin ei sulle mikään riitä/
me ollaan pelkkää massaa,jolla joku täällä leikkii/
vaikka paljon kiusauksia,seuraa aina omaa reittii/


Kertsi:

voi olla väärin,mutta pakko täällä paljon sietää/
sun omaa tietä,mitä vielä,asioista kiertää/
voit olla omas itsesherra,mutta sunki pakko tietää/
kaikki vielä lievää,päivien viemää/


Verse 2:

aamul herään,silmist kyyneliä virtaa/
minkä takii olen ainut lapsi joka istuu hiljaa/
vaikka vanhentunut,sisält silti aina nuori/
miksi jengi tuomitsee,näkyy pelkkä ulkokuori/
voin olla erilainen,ette pysty sitä muuttaa/
yksin kaikkee vastaan ja lisää tarvii sankaruutta/
pistää ovet lukkoon,ettei kukaan sisään pääse/
vartijoita yksi,tuun aina pelkää et herääkse/
kukaan ei tajua,miltä musta oikeest tuntuu/
ystävätkin hävinneet ja miksen tästä voi parantuu/
vaikee olla tyytyväinen,kaikki kaatuu niskaan/
mistä saada päivän leipä,tienaa liian paskaa liksaa/
vanhemmatkin ihmettelee,mut ei pysty huoltaa/
kaikki liian tuskallista,enkä enää usko luojaan/
pakko jotain tehdä,paikkaa ihmiselo työllä/
meidän menetetyt sielut joku korvaa yksilöillä/


Kertsi:

voi olla väärin,mutta pakko täällä paljon sietää/
sun omaa tietä,mitä vielä,asioista kiertää/
voit olla omas itsesherra,mutta sunki pakko tietää/
kaikki vielä lievää,päivien viemää/


Verse 3:

ei enää herää,lapsi yksin sängys lepää/
liikaa tuskaa nähnyt,en mä enää tunne ketää/
taas jonkun aivan pakko jotain toista ihmist sortaa/
katon ylös,sinne nousee lopult taivaanportaat/
ei enää pysty uskoo,että täällä hyvä elää/
ihmisiä kuolee,en tuu itkee sunkaan perään/
tuun aina muistaa,siitä liian monii vuosii/
katon peiliin,mua sisält joku kovaa ruoskii/
valan vannoin,enkä siitä päästä irti/
vaikka sattuu,mä koitan iskut kestää silti/
eikä siitä,enää pysty palautumaan/
mitäs menin silloin saatanalle avautumaan/
mieli sumeni ja siitä kaikki paha lähti/
vaikka koitin irtautua,sielu lopult ruumiin jätti/
ei täällä pysty,leikkii mitään omaa pelii/
luulin voittaneeni,mut itseäni petin/


Kertsi:

voi olla väärin,mutta pakko täällä paljon sietää/
sun omaa tietä,mitä vielä,asioista kiertää/
voit olla omas itsesherra,mutta sunki pakko tietää/
kaikki vielä lievää,päivien viemää/