N (prkl): pakenija


jo pitkään minusta on tuntunut, että olen lähellä jotakin – ei enää kauaa
talot kumartuvat ylleni, mutta jos vain odotan, ne eivät kaadu
ja minä odotan, ja minä odotan täällä, ja minä tarkkailen ja polte kasvaa
se tunne, että kesä on aina lopuillaan, enkä ehdi minnekään

aivan kuin vain antaisin elämäni mennä yksin
jään jälkeen päivä kerrallaan
nämä ajat vieneet veronsa ovat kyvystäni pitää kiinni
tämä on kaikki mitä osaan

joskus pelkään, että minua on huijattu

jo pitkään minusta on tuntunut, että olen lähellä jotakin – ei enää kauaa
vielä yksi sysäys, pieni tönäisy, muutama uneton yö ja olen valmis

haluaisin tietää mikä on tämän tarkoitus, mikä ajaa minut täältä pois,
pysähdynkö koskaan varmana, etten löydä parempaa,
ettei tarvitse enää edes liikahtaa,
etten ole kuin nyt koko elämäni
tahtoni paeta on suuri kuin taivas, tahtoni rakastaa pieni ja laiha, kuolleen henkäys
jos tämä on se mitä elämällä täällä on tarjota, en enää tule takaisin

aivan kuin vain antaisin elämäni mennä yksin
jään jälkeen päivä kerrallaan
nämä ajat vieneet veronsa ovat kyvystäni pitää kiinni
tämä on kaikki mitä osaan

ja joskus pelkään, että minua on huijattu