Ku synnyin keskikesäl, oli vuosi kasikuusi/
kerroin että ekat sekat elämäst huusin/
ja mä huusin, mutten suinkaan tuskast sillon/
kuinka must ois voinu säihkyy mitään muuta ku iloo/
19 vuotta kohta kulkenu näit polkui/
saman verran takana on elämän koului/
mitä ne on opettanu, yhen asian ainoon/
oon lopettanu kantamasta ylimääräst painoo/
se on se asenne, joka täst edes vallitsee/
ei masennus vaan usko ja toivo mua hallitsee/
ymmärrät arvon elämäst ja se vast on kallis se/
pidän riman alhaal että pääsen sen alitse/
sillä aina aidan toisel puolel ruoho on vihreempää/
siellä myöskin siedän paljon enemmän virheitä/
sekä itseltäni että muilta ihmisiltä/
pystyn kohtaan vaikeudet silmästä silmään/

Ain' meille kaikille sattuu ja tapahtuu/
hetkii haikeit, aikoi vaikeit/
mut niist vaiheist ei saa lannistuu/
joskus täytyy miettii ite/
ottaako vastaan viimeisen kiven/
suojautuuko ja on onnellinen ihminen/

Miks mä valitin, kun kerran mikään ei oo pielessä/
mikä saa ihmisen valittamaan niin pienestä/
ikin' en oo ollu missään pahassakaan liemessä/
ikin' ei oo ollu itsemurha mulla mielessä/
aamul herätessä nätti tyttö makaa vieressä/
katseet kohtaa, ja mun sydämes pienes/
tapahtuu asioita joita harvoin sanon ääneen/
siitä pyydän anteeks, ei siin oo ees mitään järkee/
perhe on koossa, ei oo menetettyi läheisii/
frendit pysyny, yhdes olo meit lähensi/
läheisten tuki ja turva taakkaa hartioilta vähensi/
entisestään ihmissuhdeiden merkityst tähdensi/
ehkä jonain päivänä tää kaikki tulee muuttuun/
jos joku suuttuu, jos saan surukirjeen postiluukuun/
mut täl hetkel, hyvä elämä on tuttu juttu/
enkä tarvii enempää, kun ei mitään jää puuttuun/

Ain' meille kaikille sattuu ja tapahtuu/
hetkii haikeit, aikoi vaikeit/
mut niist vaiheist ei saa lannistuu/
joskus täytyy miettii ite/
ottaako vastaan viimeisen kiven/
suojautuuko ja on onnellinen ihminen/

Nyt on kai muotii tehä biisi joka huolesta/
joka varjopuolest tai läheisen kuolemast/
sanottiin et tärkeint hiphopis on sen sanoma/
ja nyt kaikki yrittää joka biisis jotain sanoa/
ite aikoinani lankesin siihen ansaan/
kun oli vaan pakko saada sanoa sanottavansa/
mut minkäs sille teet jos elämäs on niin iisii/
ettei siit saa tehtyy mitään koskettavaa biisii/
nyt mä olen päässyt jo yli siitä vaiheesta/
päässy yli siitä alkukynnyksest vaikeesta/
tuun vissiin varmaan tekeen viel biisei jostain haikeesta/
nyt on vissi ja varma että teen ne kans aiheesta/
täytyy muistaa ettei musan tarvii aina olla vakavaa/
tuun takaamaan nyt biisit on kun puhtaat valkeet lakanat/
ei valheit, ei tuulest temmattui aiheit/
ei kahleit, ei aikeit toistaa samoi väärii vaiheit/
välil vaikeit hetkii ollu kyllä mullaki/
jaksan silti uskoo että niistä yli tullaan/
ja tullaanki mikäli vaan jaksaa vastaan taistella/
kehollaan, mielellään ja kaikil aisteilla/
jos sust tuntuu pahalt, älä mieti sitä hetkee/
mieti elämääs, koko kulkemaas retkee/
mieti mitä tulevaisuus voi sulle vielä tarjota/
toivon että sil saat ajatukset pois varjoista/

Ain' meille kaikille sattuu ja tapahtuu/
hetkii haikeit, aikoi vaikeit/
mut niist vaiheist ei saa lannistuu/
joskus täytyy miettii ite/
ottaako vastaan viimeisen kiven/
suojautuuko ja on onnellinen ihminen/

Ain' meille kaikille sattuu ja tapahtuu/
hetkii haikeit, aikoi vaikeit/
mut niist vaiheist ei saa lannistuu/
joskus täytyy miettii ite/
ottaako vastaan viimeisen kiven/
suojautuuko ja on onnellinen ihminen/