Musta kyynel (Niemi/Madlin/Ritter/Wimsson)

Kerran eräänä iltana näin pöydälläni kirjeen.
Luin sen kynttilän valossa, irroitin sinetin mustalla veitsellä.
Kerroit siinä, että lähdet pois, lähdet Eeron luokse.
Minä en ollut uskoa
ja itkin mustan kyyneleen.

Eero, Eero!

Eero, mursit goottarin sydämen.
Teit sen nauraen,
teit sen hymyillen.

Luulin että oon ainoa,
mut nyt tiedän totuuden.

*Totuuden meistä kahdesta ja Eerosta.
Totuuden minusta ja sinusta ja Eerosta.

Lähetän lepakon puremaan
sinua. Sen hampaissa
on lemmen tomua, joka sisältää mustikoita.
Poimin ne itse metsästä, metsästä joka ympäröi linnaa.
Avaan portin jo valmiiksi, sillä tiedän että tulet takaisin.

Otan käteen pääkallon valkoisen
ja kysyn miksi, oi miksi teit sen?

*Nyt tiedän totuuden sinusta ja Eerosta.
Totuuden minusta ja sinusta ja Eerosta.