Alussa oli suo, kuokka, ja Jussi,
nyt ei ole sitäkään,
kuollessaan hän maahamme kylvi,
vihan siemenet itämään,
leskirouvan yksin jätti,
kylmään maahan kuolemaan,
ei sielunsa enää hallaa kestä,
päätti retken tuonelaan.

Talon väki täältä kuoli,
pieni torppa tyhjilleen jäi,
mutta tuhkasta aina uudelleen nousi,
suo, kuokka, ja Jussi!

Jussin sato iti ja kasvoi,
alla kalpean auringon,
vihan vilja työnsä tekee,
pojalla viikate kädessä on,
se kaaressa heiluen satoa niittää,
isänsä poika kelvoton,
kuokka turpeeseen pystyyn jäi,
ja poika hukkui suohon!