[verse 1]
Ystäviesi mielestä mä olin sulle liian vähän.
Oliko se syy sitten miks tää päätty tähän?
Sitä olen miettinyt eron jälkeen.
Sitä olen miettinyt, koska olit mulle tärkee.

Sun takia rakensin siltoja,
silloin kun vietimme yhdessä iltoja.
Sun ystäväsi oli mun ystäväni,
vaikka mä monesti olin aivan ymmälläni.

Välillä me koettiin valtavia myrskyjä,
välil tuli vastaan pelkkiä tyrskyjä,
välil kuljettii yhes vastatuuleen,
kunnes tuuli käänty ja päästiin myötätuuleen.

Kaikki mitä tunsin ja kaikki mitä näin,
se tuntui suunnalta eteenpäin.
Nyt on jälel yks ainut kysymys:
pitääks mun viel pystyy pysyy pystys?

[kertsi]
Aika on jättänyt jälkensä,
nuo tuskaiset ja tulipunaiset.
Mun mahdollisuuteni lipui ohi,
en siitä kiinni enää saa.

Pimeän tullen mä mietin vaan,
saanko toista tilaisuutta ollenkaan.
Loppuuko matkani tähän paikkaan,
riittääkö voimani jatkaa matkaa.

[verse 2]
Jokainen päivä mä haikailen sun perään.
Nyt sun takia mulla ei o ketään
kenen kans jakaa nää kaikki päivät,
nää kaikki lauseet ja nää kaikki muistot.

Rakkaita muistoja, yhteisiä hetkiä.
Koitimme ystäville selityksii keksiä,
mistä johtuu ettei meistä mitään kuulu.
Ei kai sil o väliä, ku ei meijä välil mikää muutu.

Mut nyt nuo hetket on ohi,
edessäni on vain suljettu ovi,
jonka mennessäsi vedit kii.
Eikä mulla ollu enää mitää mistä ottaa kii,

vaikken ois halunnu aina tehä niin.
Vuoksesi unissani nousin pilviin.
Ylhäältä katselin kanssasi alas.
Nyt käsi sydämmel pyydän sua takas.

[kertsi]
Aika on jättänyt jälkensä,
nuo tuskaiset ja tulipunaiset.
Mun mahdollisuuteni lipui ohi,
en siitä kiinni enää saa.

Pimeän tullen mä mietin vaan,
saanko toista tilaisuutta ollenkaan.
Loppuuko matkani tähän paikkaan,
riittääkö voimani jatkaa matkaa.