Minun sydän niinkuin revitty verho vasten ikkunaa,
kivun voin mutten ikävää pysty koskaan unohtamaan.
Elämäni oli helppoo kunnes katosit luotani,
nyt en enää edes jaksa nousta ylös aamuisin.

Kai tiedät päättynyt ei rakkaus milloinkaan,
se vaan tahtoi jäädä sinun syliin nukkumaan.
Minulla on niin ikävä luokses takaisin entiseen,
samat hymyt, samat kosketukset kokea uudelleen.

Sinun sanat niinkuin pilvetön taivas minun ylläni,
sinun tuoksu, sinun lämpösi yhä ovat luonani.
Tässä istun ja sinua ootan että saavut takaisin,
odotan sillä enää en välitä vaikka kuolisin.