mä olen kuusitoista, enkä pidä ketään mulle sankarina/
niin laiska, että kaikki vaatteet aina paskasina/
se on mulle perusluonne, huonees huutaa elukoille/
johtuukohan siitä, etten ollut perheen esikoinen/
musiikista mä sain inspiraatioo, sit laadin jo/
mut minkä takii lompakko on tyhjempi kun aavikko/
ne väittää että porvari oon, laita jo korvasi likoon/
oon hauska jätkä silloin, kun sun pikkupoikas lihoo/
se on täällä meitä varten, peitän lapsen seipään varteen/
eipä sekään enää arkee, kun sit leipää yli tarpeen/
ihanteita joka puolel, Suomen ilma lokakuinen/
huonees jopa koko vuoden, jossa nuoret siirtää vuoret/
se on niille tärkein arvo, älä sit ääneen sano/
mä en haluu kuulla tarinoita valuu pedon suulla/
en oo ollu koskaan mikään, vaan se joku jossain/
koska tiesin et tää leffa jatkuu lopun valikossa/


kuka oikeest olen, sä kuulet vaa mun äänen/
kuka oikeest olen, koska tästä piirist pääsen/
mä koitan soutaa vastavirtaan, taakat painaa liikaa/
vaikka kevät ulkona, niin sydän kuihtuu pakkasilla/

kuka oikeest olen, sä kuulet vaa mun äänen/
kuka oikeest olen, koska tästä piirist pääsen/
mä koitan soutaa vastavirtaan, taakat painaa liikaa/
vaikka kevät ulkona, niin sydän kuihtuu pakkasilla/


mä suunnittelen joka päivän, niin ku se ois mulle uusi/
se käy jo duunist, ruumis feikkaa hyvät pullat uunist/
kaikki hyppii silmilleni, aurinkokin pilveen meni/
samat liikkeet toistuu, naamal yhä virne ihmeellinen/
ollaan kaikki samas junas, oon vihdoin parantumas/
virkavalta käskee, ei me silti olla hajaantumas/
linnun laulu enää muisto, kaupungin peräpuistos/
minkä yli teitä viedään, näkyy kyltti kehä 16:st/
en mä muita syytä, enää vaan luita pyytää/
kuolleist sieluist, itseltänsä hengen muina miehiin ryyppää/
siitä tulee hengentuote, ennen vain pengerpuolel/
jossa yönsä vietti, koitti pitää edes mielen tuoreen/
kuka uskoo tähän satuun, on se niin uskomaton/
miten pystyin edes sulautumaan syksyn ruska katoon/
sanon sulle pari sanaa, en ala valistamaan/
mutta mieti kuka olet, päättyi tämä tarinana/


kuka oikeest olen, sä kuulet vaa mun äänen/
kuka oikeest olen, koska tästä piirist pääsen/
mä koitan soutaa vastavirtaan, taakat painaa liikaa/
vaikka kevät ulkona, niin sydän kuihtuu pakkasilla/

kuka oikeest olen, sä kuulet vaa mun äänen/
kuka oikeest olen, koska tästä piirist pääsen/
mä koitan soutaa vastavirtaan, taakat painaa liikaa/
vaikka kevät ulkona, niin sydän kuihtuu pakkasilla/