Alava: Aika


(säv.&san. Toni Albert, sov. Alava)

Muovista tehdyt sielut allensa tallaa
tumminta massaa josta heikoinkin lohdun löytää
en ole parempi kuin yksikään niistä
haalistuneet mielet kääntöpuolensa peittää

Vieraat äänet huutaa
pelastusta tarjoaa
miten pitkälle kantaa
Silta jolla kuljen
miksi toivoa aikaa
kun ei se riitä kuitenkaan

Joskus yksinäisyydenkin hinta on liikaa
jäljet pöydän pinnassa ei tulkintaa kaipaa
arpa on taas heittämättä jätetty ja auki on
arvet lailla tulevaisuuden reittinsä valoton

On tuskaamme varmastikin syy
Sen taakaksi sidottu iäisyys