Jusamiitti: Viulisti feat. Roby S


Hymyilen, mut kyynel poskellani vierii. Mä nään sirot sormet jotka tarttuu viulun kieliin
Antaudun mä hetkeksi taas muistojeni huomaan, kaipauksen tuomaan, kahden ihmislapsen luomaan
Sydän lyö tyhjää, tunteet kylpee karikoissa / mun oma rakas viulisti on viereltäni poissa
En silloin käsittäny, kaikki oli käsissäni. Lämpimimmät yöni vietin teltas vieressäsi.
Syys jo värjäs ruskaa, en kuullu mitään suta. Et usko kuinka paljon isoon mieheen mahtu tuskaa.
Mä annoin sulle arvoo, tän tunteen jaan vain harvoil. Vaik maailmas on naisii, sua ainoastaan palvoin.

Kaiken kauniin piti antaa, onnen elon läpi kantaa. Maalata sinisellä väril talo meren rantaan.
Verantaan levitellä tyyneen tuoreen kahvin hajut, pihamaalle ripotella lasten leikkikalut.
Ilot, surut, pienet arkipäivän sadut. Sen kaiken mitä elämältä oikeasti haluun.
Sulkee silmät illansuussa kasvot vasten hiuksiasi, kuulla kanssas hiljaisuutta tähtein alla vuoteessasi.
Löytää uutta luonteestasi, kantaa huolta puolestasi. Katsoo eteenpäin sun kanssas kaiken muun jo kuollessakin.
Olit aamu johon herään. Olit päivä jota elän. Sua ennen, ja sun jälkeesi ei tule enää ketään.

Loihdi jäästä säkeitäs, älä enää säästä sun säteitäs. Soita mulle vielä sun sävelmäs, niin en enää päästä kädestäs.

En usko että turhaan sä meidän perään itkit, me jotain kohti kävelimme veitsenterää pitkin.
Kitkit mut unistasi, kätkit mult huomistasi. En sitä enää ennustaa voi hymykuopistasi.
Veri suonissani juoksee, valuu vuodet mun luokse. Ilon keskelläkin pysähdyn viel miettimään sun vuokses,
et miks etäännyttiin, me miks peräännyttiin, miks rakastuneen miehen täytyy aamul herää yksin.
Sä toivoit multa jotain, mitä mul ei ollu antaa. Ei jaksa lastii kantaa jos ei koskaan näe rantaa.
Mä pidän sut mun mieles, sen mulle kait sallit, kun tää kipu rinnas kertoo et oon saanu jotain kallist.

Loihdi jäästä säkeitäs, älä enää säästä sun säteitäs. Soita mulle vielä sun sävelmäs, niin en enää päästä kädestäs.

Loihdi jäästä säkeitäs, älä enää säästä sun säteitäs. Soita mulle vielä sun sävelmäs, niin en enää päästä kädestäs.