Savun haju häilyvä syvään uneen työntyy
vetää valveille poikaa nukkuvaa
Pellon savisen laidalla syö liekki puuta
piilun veistämää; hyökkäys alkanut on
Latvaan kuusen tuuhean pakenee poika pelokas
piilostaan todistaa vihollisen voimaa valtavaa

Musta taivas syöksee nuolisateen tulisen
sytyttäen kuivat olkikatot kylän talojen
Heräävät muutkin unestaan keräten vähäisiä aseitaan
juoksevat ulos valmiina taisteluun

Yli harjun vehreiden heinien
vyöryy hyökkäys ratsujoukkojen
Alle kavion sotahevosen
taipuu puolustus kylän ihmisten
Urheasti taistellen kohtaa vihollisen ylivoimaisen
kera raudan ruosteen ruhjoman

Valossa hiiltyvien hirsien näkee poika takaa havujen
kasvot ratsujoukon johtajan
Mieleensä ikuisesti syöpyy kuva miehestä,
joka työtään ihaillen katselee

Kulkee poika etsien läpi palavan raunion,
mutta löytää vain kuolemaa
Kaikki rakas poissa on, viha kurkkua kuristaa
Hän vannoo kostoa puolesta kuolleiden
Jonain päivänä oikeutta
vielä terällä jaetaan