Saara: Ironiaa


Kesäyönä kuulen
kun hiljaisuus laulaa
Se kertoo tarinaani
syntymästä hautaan.

Kuin keskeneräinen
maailmanpyörä pyörii
En otetta susta saa
en saata irroittaa
en saata koskettaa.

Täällä vahvinkin mieli nöyrtyy
kun nukahtaa
Ja jos nyt lähdet käännän kylkeä
Ja aloitan huomenna uudestaan.

Voi sitä ironiaa
kun nuori sielu laulaa
surusta suuremmasta
kaipuusta kauniista
ja sen valheesta

Täällä vahvinkin mieli nöyrtyy..

Melodiat muuttuivat
kun soinnut kuolivat
hukkuivat
Uudelleen kuolen mä tukehdun
sun syliisi

Täällä vahvinkin mieli nöyrtyy..