Syksy

Mitä sanoitkaan, mitä ikinä tarkoititkaan
Nuo lauseet taas mieleeni palautin.
Päivän jokaisen jo eletyn eilisen
kuva kuvalta mielessäin uudelleen katselin.

Kahvin kylmenneen, tupakan loppuun palaneen,
tuskin huomaan ohjelman päättyneen.
Lehdenjakajaan havahdun ja jään oven taa
niin kuin koira – oottamaan omistajaa.

Avaan ikkunan, katson kun sade kattoja piiskaa
syksyn varjot astuu huoneeseen.
Jään eiliseen kiinni se painaa kai vain liikaa.
On kuin jäänyt oisin sateeseen.

Miten kauan saan pyytää aikaa mua vartoomaan?
Ja onko mulla siihen oikeuttakaan?
Päivän jokainen muuttuu muotoon eilisen
ja minä mukana valun kuin pisara ikkunaan.

Avaan ikkunan, katson kun sade kattoja piiskaa
syksyn varjot astuu huoneeseen.
Jään eiliseen kiinni se painaa kai vain liikaa.
On kuin jäänyt oisin sateeseen.

Avaan ikkunan, katson kun sade kattoja piiskaa
syksyn varjot astuu huoneeseen.
Jään eiliseen kiinni se painaa kai vain liikaa.
On kuin jäänyt oisin sateeseen.