Elämässä kulkenut oon aina eteenpäin
miettimättä päivää seuraavaa.
Menneen ajan varjot kuiskailevat vierelläin,
turha suunnitella tulevaa.

Huominen jos aurinkoiseen aamuun aukeaa,
onni hyvin lyhyeksi jää.
Kun varjot otteen saa, elo polkee paikallaan,
elän elettyä elämää.

Täytyykö unohtaa ja antaa anteeks,
et elämässä uuden lehden auki saa.
Täytyykö vain uskaltaa luottaa tulevaan,
aikanaan ehkä vastauksen saan.

Pieni hetki kauniin ja lämpöisen auringon
kosteimmatkin jalat kuivattaa.
Jalat kun on kuivat askel kevyempi on,
joo joo, antaa paistaa vaan.

Aurinkoinen mieli tämän kaiken ymmärtää,
turha menneitä on jäädä suremaan.
Kuinka kauan varjot tätä soppaa hämmentää,
aikanaan ehkä vastauksen saan.

Täytyykö unohtaa ja antaa anteeks,
et elämässä uuden lehden auki saa.
Täytyykö vain uskaltaa luottaa tulevaan,
aikanaan ehkä vastauksen saan.