Alla synkän syystaivaan harvat valot varovat/
sivukadun saasteilmaa, jota talot harovat/
Saaste on bordellin niin tunteetonta voihketta/
rahaa, sekä mainosvalon valheellista loistetta/
siitä saavat rahat johtajat ahneet/
naisista maahan pahan johtavat kahleet/
nämä naiset ovat kelvollista punosta:/
puolet keinotekost, toinen elollista kudosta/
sinne katuu eräät jalat yössä astelevat/
alla tavallisen miehen, sadekuuron kasteleman/
ja hän jonon ohittaa vippikortil/
alla kadekatseiden näin tippii tonkii/
käsi löytää fikast femman kolikoiden alta/
portarille, joka sanoo "ovi oikealta"/
hän saapuu ovelle ja katsoo kuola poskella/
valuen, haluten naisen kehoo nuorta, notkeaa/
sormillansa aidon kaltast ihoa sivelee/
ja se miehen mieleen iloa hivelee/
käsi siirtyy kosketteleen reiden sileet sisäpintaa/
täydellinen vapaus tähän naiseen tuo lisähintaa/
siispä joka asennossa naista ottaa/
uuvuttuaan lopuksi niin sirot kasvot sottaa/
mies tää tietää täällä vielä käyvänsä kyl uudestaan/
lähtiessään yhtä nimettömänä ku tullessaan/

Alla synkän syystaivaan valot ovat vähissä (ssä)/
punalyhdytkin niin harvojen käsissä/
ilon kuoltua ei loppua elämälle onnellista/
rakkautta on rippein enää jäljel bordellissa (ssa)/
Alla synkän syystaivaan valot ovat ihmisissä (ssä)/
rohkeimmissa niistä, jotka miettii silti missä/
on se ilo, joka teki elämästä onnellista/
rakkautta on rippein enää tässä bordellissa (ssa)/

Naisel on nyt tyhjä olo, hän käytettynä makaa/
otettuna edestä ja täytettynä takaa/
"Meidän kuuluu tehdä, mitä miehet haluu meiltä"/
hän ajattelee, kun kylmä siemen valuu reittä/
hän vain kuuntelee, kun ulkon hiljaa sataa/
kotoo ei oo soitettu, se enteilee pahaa/
"Isä varmaan himassa taas perkelet tavaa/
oon ihan liian hidas takoon perheelle rahaa"/
Miten tavallinen tyttö allekirjoitti/
tämänlaiseen soppariin, vaik estää kaverit koitti?/
työtä läpi päivän, kunnes liian vanha/
kunnes siihen kuolee, niin, tai tulee lihavammaks/
hän on nyt yheksäntoista, yhteensä/
kyseessä on yleensä toistakymmentä/
asiakasta päiväs, vaikkei pystyis/
typeryyttä on valittaa, vastaan väittää/

(kertsi)

Käytäville kolkkouden kaiun ääni kengistä jättää/
koettaa nainen olla hiljaa hengittämättä/
johtaja ei välitä, vaan rohtuneet huulet/
ne toistavat taas korviin, jotka tottuneet kuuleen/
"Anna maistan somaa suutas, sä oot mun omaisuutta"/
kourivat ne kädet hiestä kostuneet, suuret/
hän ottaa nyt sen minkä sielunsa sietävän/
tietää hän, naisen niin mieluisan, sievän tän/
talon tapaan hän naistaan takoo takaa/
mut tunteista ei hänellä oo lainkaan sanottavaa/
käytävässä valo palaa punasena, saattueessa/
limusiinin saapuessa köyhät satees junaa venaa/
hän jättää nyt naisen lattialle, pukee vaatteet taas/
bordellin kroisos limusiinin luokse saatetaan/
yksi monist ympyröistä sulkeutuu nyt kai vaan/
ku auto katoo alle synkän syystaivaan/

(kertsi)