Kuule oman galaksinsa räppitähtee nyt.
Tähtisumuun eksynyt, loiste pois lähtenyt.
Jäljel on vaan riimit ja räppitiimit,
nistin kämppää ei korista kalliit vitriinit.

Räpeis tyyli onneton, näpeis ryynii kolme on.
Hyyty tässä kiinni pelti, synty ässä riimi heti.
Arpovana riimipriimus, arvosana viisimiinus.
Loppu edessä, elimet veressä, hautaan kova kiirus.

Taudit vaivaa, hautaa kaivaa, saanko nähdä taivaan?
En tiedä, mut en luovuta vaan tieni läpi raivaan.
Kuolen sulle vittuilemasta aivan liian varhain,
luulet et leikin olevani räppäreistä parhain.

Enpä edes kehtais kutsuu itsee räppäriksi,
enkä näitä riimejäkään kovin näppäriksi.
Tää on vaan mun tapa elää tääl pallolla,
varustettu liian pehmeel pääkallolla.

On vaan hauska luoda paskaa omiks huviks,
vaikee vaan on pukee tuskaa somiks kuviks.
Räpätessä roiskuu ja vanhat riimit toistuu.
Ysimillinen lyijypilleri ni Manicca poistuu.

KERTO
Palaa takas, halaa rakas, käy joskus muistaa haudalla.
Jälleen pimenevässä huoneessa taas veitseni luistaa kaulalla.
Tukehtuu nieluni tuskaan, rusentuu sieluni mustaan,
katoaa hiljalleen tumma hahmoni pois synkkään usvaan.

Kun on kukkaa sata heikkii, kunnol pukkaa sanaleikkii.
Nukun studion lattialla, teen rumpukuvion kattilalla.
Jos kuulet ja luulet et tä on tiimi paras
väärässä oot sillä Manicca on riimivaras!

Riimivaras hiipi salas, pidä varas, siirrä sanas,
tämä jätkä saattaa olla plagioimas takanas
M, A, N, I, C, C, A, En Ei En kai Riimii veis.
Kohta Freez sanoo siis nyt jätkä vittu seis.

Yksinäistä tuskaa jaksaa ku rustaa paskaa ja puskaa kasvaa,
elämä on kusta ja paskaa on musta nastaa vaan hustlaa ja haslaa.
Riipii muiden hermoja avaamal pimeään verhoja,
yksi samsaran psykedeelisen tarinan kertoja.

Manican, Freezen, A_snden mieltä paljon haavoitettu,
määränpäätä tässä elämäs ei koskaan tavoitettu.
Menneisyydes monta asiaa joita ei oo voitettu,
Väittävät ettei muka oltais montaa keinoo koitettu.

KERTO
Palaa takas, halaa rakas, käy joskus muistaa haudalla.
Jälleen pimenevässä huoneessa taas veitseni luistaa kaulalla.
Tukehtuu nieluni tuskaan, rusentuu sieluni mustaan,
katoaa hiljalleen tumma hahmoni pois synkkään usvaan.