On kesä vasta aluillaan
aamun sumu maasta katoaa
vielä kulkee poika poluillaan
Hiljaa hän pohtii kuolemaa
kehrää kokoon vanhaa uudestaan
oman elämänsä tarinaa
Eihän sitä tiedä koskaan
mitä huominen tuo tullessaan
mutta kuka tahtoisikaan
On hällä köyttä mukanaan
etsii vain puuta sopivaa
johon voisi köyden ripustaa
Jatkaa polkua eteenpäin
illan hämärtyessä näin
tuskan vedotessa muistoihin
Linnut puiden oksistoissa
laulelevat toisillensa
poika miettii itsemurhaansa
Miettii kuinka tappaa itsensä
kenenkään siitä kärsimättä
hän aattelee ruumiin löytäjää
Enää pari tuntia masennusta
pari hetkeä tuskallista
muutama turhaa ajatusta
Helvettikin parempi vaihtoehto
kuin rakkaus kun se ei ole aito
luovuttaminenkin on taito
Köyden avulla voit unohtaa
jättää kaiken ja toivottaa
onnea jätettyyn maailmaan