Make Vahtola: Lähtö


Lähtö


Mistä mä tunnen sut uudestaan
kun elämä loppuu ja tavataan.

Se hetki kai lyö,

aivan vääjäämättömästi kuitenkin.
Elämä päättyy joskus.


Päivät on menneet niin sekaisin
jälkeen sen päivän kun pakkasin.

Ja lähdin luotasi pois.

Julmalta tuntui lähtee mut lähdin kuitenkin.
Suljin vain oven kiinni.


Vuodet katoavat sulavat kuin lumi.
Kaikki muuttuu kohdallani paitsi uni,
sinusta…


Ilmojen henkien tuulet käy
leijuen etsin sua täällä ei näy.

Mä kuollut kai oon.

Miksi mä lähdin silloin mietin vieläkin.
Tää on kuin pahaa unta.