AlfaKallen vanhat: Kukkanen Kedolla


Taaaas, uusi kesä,
niin valoisa, aurinkoinen,
kedolla päivänkakkaroiden,
odottaa yksinäinen.

Kauan jo kasvaa mä sain,
ennen kuin sun tulevan näin,
ennen oli maani kuivaa niin,
sun tultuas se maa kosteutettiin!

Kukkanen kedolla, mut mukaas poimit,
ajelimme tiet, oli ihanaa kun veit.
nyt kun sun, mut jättävän nään,
kukkanen tää, kuki ei enää.

Kukkanen kedolla, sä muhun tartuit,
seilasimme meret, oli ihanaa kun veit.
nyt kun mua, nuuhki et enää,
kukkanen tää, tuoksu ei enää.

Aaaah, lämmin kesä,
valoisa, toivoa täynnä,
kedolle päivänkakkaroiden,
hakeutuu yksinäinen.

Kauan jo etsiä mä sain,
ennen kuin sun kukkivan näin,
ennen oli maasi kuivaa niin,
mun tultua se maa kosteutettiin!

Kukkanen kedolla, sut mukaan poimin,
ajelimme tiet, oli ihanaa kun vein.
nyt kun sut, mun täytyy jättää,
kulkija tää, ajaa yksinään.

Kukkanen kedolla, mä suhun tartuin,
seilasimme meret, oli ihanaa kun vein.
nyt kun sua, nuuhki en enää,
kulkija tää, seilaa yksinään.

voih, mun mentävä on,
se määräys, on kohtalon.

Kukkaseppeleen sä, päähäsi asetin,
ja sitten enää, sut hyvästelin.

Taas uusi kesä joskus koittaa,
toivon että kohtaamme uudestaan!

Olit kukkanen kedolla, sut mukaan poimin,
ajelimme tiet, oli ihanaa kun veit.
Nyt kun sut, mun täytyy jättää,
kukkanen tää, kuki ei enää.