Todiste: Hiljainen Kyynel


Maailma loi lapsen josta tuli riippakivi.
Tiputti hiljaisen kyyneleen, mut sen sisällä piti/
Ei välitty kukaan, onni potki paremmin.
Menee puolelta toisella, se maailma on ku trapetsi/
Päähän potkittu, sanoilla kolhittu.
Ei vieläkään auta, ei näkemällä opittu/
Laita kivi vieriin jos tuntuu et sä oot syypää.
Älä anna lapsi paran trapetsilta hyppää/
Kyynelistä joki, jokeen kaarnavene.
Neuvon anto pojalle, puhu älä sanottele/
Älä alottele sotaa ilman asetta.
Lapsen vaikee elää ku ei elämällä katetta/
Ei kukaan huolinu, nyt se elää ojassa.
Sananlasku väärin, ei polvi parannu pojasta/
Kai kohtalona elää elämänsä riippakivenä.
Hiljainen kyynel tippu, maailma on kipeä/

Hiljaisen kyyneleen kulkija tiputtaa.
Hiljaisen kyyneleen/
Äänetön huuto on elämän kaikuna.
Elämän kaikuna/

Elämänsä rooli oli elää läpi hylkiönä.
Valot kaikki sammutettu, pöydäl palaa kynttilöitä/
Tuijottaa ikkunasta kaupunkinsa vilinää.
Katseet on kylmät ja sydämet on ikijääs/
Mitä jää jos ei maailma anna mitään.
Mullan käänti ylös ku ei siemen lähde itämään/
Koitti näyttää ihmiselle, pienikin ponnistaa.
Et varmaan usko, mut maailmaa ei voi omistaa/
Mut voi koristaa, ei kyynel ookkaan hiljaa.
Kävelee katuja, pisarat sataa kilpaa/
Katoaa ilmaan äänetön huuto.
Kaikuna elämän, maailman tunto/
Trapetsi katosi ja sen paikal on nyt silta.
Maailma on ikiliikkuja, iätön virta/
Tunne oma polku ja tunne mihin se johtaa.
Anna virran viedä sua koskettamaan pohjaa/

Hiljaisen kyyneleen kulkija tiputtaa.
Hiljaisen kyyneleen/
Äänetön huuto on elämän kaikuna.
Elämän kaikuna/