Jani Koskisen raakileäänitykset: Surkastuvat kädet


Voit löytää mut katuojasta
ja kuolleeksi julistaa
voit haukata palasen omenaa
jota puu ylleni kasvattaa
voit syödä sen omenan kokonaan
ja jättää ruumiini sinne maatumaan
voit syödä sen omenan kokonaan
tai myrkkyä siihen ruiskuttaa
- ja antaa maalle takaisin

voit katsoa mua silmiin
etsien elosta merkkejä
mutta silmäni ovat kiinni
eikä merkit oo eläviä
voit kysyä multa suoraan
oonko vielä hengissä
voit kysyä ihan suoraan
jos uskallat leikkiä ihmistä

mut nämä kädet surkastuvat
jos niillä ei oo mitään mistä pitää kii
ja sydän lakkaa lyömästä
jos et sano sille näkemiin:
minä odotan, mutta älä päästä irti

voit sydämeni viedä rinnasta
ja luulla veren jäävän kiertämään
mutta veri ilman sydäntä
on kuin rampa eläin metsässään
sitä pedot ahdistelee,
se pääse ei piiloon mihinkään
ja vielä enemmän kuin petoja
se pelkäis piilossaan pimeää
- jos siis piilon löytäis

voit antaa sille kodin
siitä sydämestä jonka veit
ja vaikka sydän onkin häkiksi pieni,
se eläin pakene ei
se tietää mitä haluaa
eikä vapaus enää elätä
sillä ainoa hänessä jäljellä
on pelko numero 54

nämä kädet surkastuvat
jos niillä ei oo mitään mistä pitää kii
ja sydän lakkaa lyömästä
jos et sano sille näkemiin:
minä odotan, mutta älä päästä irti kokonaan

sateenkaaren puolikas johtaa maasta taivaaseen,
mut siitä puuttuu jotain;
oltaisko me se kadonnut puolikas?

kun nämä kädet surkastuvat
jos niillä ei oo mitään mistä pitää kii
ja sydän lakkaa lyömästä
jos et sano sille näkemiin:
minä odotan, mutta älä päästä irti

nämä kädet surkastuvat
jos niillä ei oo ketään josta pitää kii
ja sydän lakkaa lyömästä
jos et sano sille näkemiin:
minä odotan, mutta älä päästä irti

älä mee, älä mee, älä mee, elämä
älä mee, elämä, älä mee

ainoa minussa jäljellä
on pelko numero 54.