Parrasvalot suunnatuna, järjen valo hukattuna.
Valot välkkyy punasena, kaunosanoil kuvattuna/
Tapu-tapu-taputtaa ja kansa suuri hurraa.
Jos puhuu mitä muut haluu, suuremmaksi luullaan/
Pieni suu avautuu, musiikkiinsa rakastuu.
Musiikki on kahle, et sä päässykkään vapautuun?/
Liikaa lapset sidoksissa mikserinsä fanimassas.
Oppi teki ojan, kuka onkaan täällä vaanimassa?/
No laitaan pitkin kaikki täällä kuljettii.
Kunnes joku halus keskelle musiikin uumenii/
Ja uppos syvemmälle ja yhä syvemmälle.
Räppi kasvo työks ja tunne hukku, yllättäen/
Niin se kaikki häviää jos on musa sulle valkokangas.
Heijastaa sun laulujas ja kertoo arvomaailmastas/
Ei tiedä nimeään, artisti on ansassa.
Kaks sanaa pojalle, varo valkokangasta/

Jäät sä valkokankaalle? Kai tuskin löytyy ketään joka ei oo valkokankaalla.
Oot sä vielä täällä? Jos on jokasella nimeä, ei kellään määränpäätä/
Saat sä fanit kiittään? Vertaa räppii peltoon ja mieti kuka niittää.
Voit sä tehdä tunteella? Eikä kukaan jaksa kiinnostuu tai kuunnella/

Katsojat on sokeita, ei nähdä totuutta
et kaikki pelaa pussiinsa ja häviää sen lopulta/
Silmät kiinni kuunnellaan suuria sanoja.
Ja nieletään kaikki jos ei kukaan meitä varota/
Mikki kädes varmaan saadaan ihmisistä faneja.
Mut sit ku kaikki katoo, mihin voidaan paeta?/
Ei välitetä sanotuksist, räppi on nyt klisee.
Ei musiikil oo välii jos jengi huutaa sun nimee/
Sanot "anna kaikkes musiikille", muttet anna silti mitään.
Mikä-Mikä Maa, missä suurin osa ei oo mikään/
Mis on mun paikka ku kaikki on varattu.
Pidät mua hulluna, ei olla tavattu/
Mikki menee palasiksi, esirippu tipahtaa.
Mut pieni poika kadul soittaa kieletöntä kitaraa/
ei oo nimeä, ei oo statusta.
Valkokangas tipahtaa nyt, vedä narusta/

Jäät sä valkokankaalle? Kai tuskin löytyy ketään joka ei oo valkokankaalla.
Oot sä vielä täällä? Jos on jokasella nimeä, ei kellään määränpäätä/
Saat sä fanit kiittään? Vertaa räppii peltoon ja mieti kuka niittää.
Voit sä tehdä tunteella? Eikä kukaan jaksa kiinnostuu tai kuunnella/

Jostain tulee johtaja, musamaailma sekoo.
Pienet pojat kasvattamas suuremmaksi egoo/
Ei heitä keikkoja, on virtuaaliartisti.
Säälittävää kattoo ku jäädään musiikin vangiksi/
Housut on niin valtavat ku taakka täytyy kantaa.
Teet musa täydellä sydämmellä, niin varmaan/
Omahyväsestä vaatteet tekee räppärin.
Jääks sun käteen mitään jos fanit sut tänne jättäsi?/
Jokasel on tyylinsä ja jokasella tavote,
mut kaikki samas venees kunnes joku tekee alotteen/
Nähdään unii siitä miten ollaan suurii.
Meille tulee faneja ja rahaa, tai niin luultiin/
Mut jos vika onki ites, ei oo helppo myöntää.
Seisot ylempänä, kunnes joku siitä työntää/
Saat äänes kuuluun, miten voi olla varma.
Voit olla vapaa, polta valkokangas/