Bernard P. Ktaemsshar V01: Sokea sateenkaarikiipijä


__1__
Oepo jopjop… Okinpasin ston mistannuh, pököhöh.
…pököhöh pököhöh! Bnuskk.
Vnukkokuomaan haelais tähpästä.
..ja kiilto, säihke, petisänkyunenmaja
väsymyksen nukkumanmaa
sätkynuken maailmanvaja
simmutkiin orjana.


[kertosäe1]:
Sanotaan
sokealle näkemiin
Äänestä kuulin toiseen
(kerrokseen asti)
sen ininän, lähdön äänen.
Huudan ääneen:
"Silmille näkyvässä muodossa/valossa
sateenkaaret sijaitsevat todellisuuden rajalla."


Oivatta voi niitä unohtumattoman upeita säitä
ja käytettävissä on kaiken lisäksi
niin kehnoja sanapäitä.

[kertosäe1]

__2__
On pienet sormet sijoiltaan,
takaisin ne tulee sijoittaa.
Sirpaleet eivät ole rikki.
Tilo ehho suo täkä päällär,
ukeli mäntiis bnuskii pätähsä.
Mäs jondu hutân ehjä: ”Tuke tokkels pòn!"

[kertosäe2]:
Sateenkaarten valossa
tanssivat hahhehihohuhahat.
Jos et muuta tee, niin kirjaa ylös
mitä ajattelet.
Muka alasin muka
alasin muka muka
ala muk muk iik
ala sin sin muk
iik iik iik. [tai jotain tämän tapaista]


Muutin pois teistä, polun varteen.
Nyt on ovet auki ikkunoille.

[kertosäe2]

__3__
Mielenrauhan palvelijana väärin
nielen kauhan, hän häärii häärii
palveluksen pellava-aluksena
pehmeäna pallona kuin
puukottavana paarmana
(puun) ytimessä.

Täynnä persoonia ovat
sateenkaaren aarteiden kaarteet
en näe, et näe mutta luulen

[blarpklakablaka]

Kun katse tai vesi
tai vesi
ohittaa,
haetaan niitä ritmejä.

[kertosäettä sekaisin]