Lehdet ensimmäiset toukokuun nään puussa,
jonka kerran istutin.
Pihlaja taas kohta kukii,
jota sinä kauan sitten kasvatit.

Ei myrskyt puille mitään mahtaneet.
Yhä vielä seisoo syvään juurtuneet.
Muistoon matkaa vielä kerran minä teen,
kun katson puita kerran viimeisen.

KERTOSÄE
Lähdit kauas ennen kuin sait nähdä sen,
kuinka kaunis onkaan puu tuo aikuinen.
Muistoksi meistä jäävät tuuliin huojumaan.
Myrskyt kaikki kestämään.

Kun suljen silmäni, mä nähdä voin jo sen,
kun pihamaalla mua ootat hymyillen.
Minulle istutit jo taimen kauneimman,
puutarhaan suurimpaan.