Valon kauneus

Saat kauneutesi hukkaan valumaan. Ei jää valon kauneus vaan
pelkkä ahneus, taas saa luonto ottaa omistaan.
Ei jää enää sen kauneus, ei
tavaksi tullutkaan se ahneus.
Katsot taas kun huominen ei tulekaan, vain
hämärään jäi uudestaan kiinni siihen häpeään.
Pelko hukuttaa uudestaan sinut
maan alle pakenemaan. Lapsen kasvosi eivät kestä häpeää, ei taas kukaan katso
sinuakaan.
Ei jää enää sen kauneus, ei tavaksi tullutkaan se ahneus.
Katsot
taas kun huominen ei tulekaan, vain hämärään jäi uudestaan kiinni siihen
häpeään.
Saat tavan, häpeän maan alla nukkuvan. Saat tavan, häpeän maan alla
nukkuvan