- Sielun autiomaa -

Katsot sä silmiin kun peilissä istuva
nainen on hiljaa ja itkevä,
suruja liikkuu päässä sen taas.

Autio tyhjyys on astunut luoksesi
ei ala pursuta toiveet nuo vuoksesi,
häipyy ne kokonaan.

Lunta taas tuiskuaa
ja kylmä karu on maa.
Se susta otteen taas saa
sielun autiomaa.

Vielä on vierellä aika tuo muistojen
vaikkakin kiinni on muutamin säikeiden varaan,
liimattu kii.

Maalattu sielusi viiva on punainen
tahtosi voima on haavoista verinen,
itkee sydämmesi.

Lunta taas tuiskuaa
ja kylmä karu on maa.
Se susta otteen taas saa
sielun autiomaa.

Puolella ehtoon nyt alla sun jalkojen
ennen niin kauniiden kuolleiden kukkien jälkeen,
ei oo elämää.

Katsot taas silmiin kun peilissä istuva
nainen on hiljainen itkevä sureva vanhus,
nuori aikuinen.