1:
haluisin vaan vähäsen nukkuu
poissa hukkuu tää maailma tarraa kurkkuun
nielasen ennen ku tipahtaa ja niin vaan taas
pettymys on karvas ku en saanu mittään ihanaa
elämää lihavaa en oo nähnykään
ku tää laihan pojan hernesoppa pistää kyllä näännyttään
änkytän soperran tehkää musta komia
antakaa ees leipää ja kyyti takas kotia
risaset vaatteet mä kerään kaikki katseet
salkkumiehen askeleet piilottaa mut taakseen
älä sääli mua haluisin vaan asettua
sopeutuu massaan tai talvel kuolleeks paleltua
kohtalo on karvas kukapa arvas
et äitin pikkupojast kasvaisikin musta lammas
onnellisuus pannas odotukset kaulapannas
sentti ei euron maailmas kauas kanna


kerto:
voinhan minäkin koittaa
mukkaan näihin rattaisiin loikkaa
mutta se vaatii liikaa voimaa
ei mulla oo voimaa ei voimaa ei hoivaa


voinhan minäkin koittaa
tän maan puolellein voittaa
ei voimaa pohjalta ponnistaa
täällä vain harvaa onnistaa


2:
virkailija sannoo ei sul oo näläkää jannoo
turhaan tulit tänne taasen mittään tänäänkään annoon
kolome kuuta jonotin ennen ku ne vähääkään anto
pitkin katui maleksin ja koitin ettii sampoo
löysinkin vaan katukivetyksen
kylymän maan auringonpimennyksen
pulujen kaa mä istun vieretysten
on meistä pikkuhilijaa tulossa jo ystävykset
aktiivinen nuori saa aina töitä
luki lehtipalstal kiristelin lainavöitä
lukuisii öitä tuijotellen kynttilöitä
en unta saa ku pelekään edelleenki jyrsijöitä
tänne me puottiin ku ei sovittu muottiin
laulettu nuottiin meistä tähteitä luotiin
niin moni järjestelmään luotti
ei kukkaan meitä huoli täs on utopianne varjopuoli
teidän vitun utopianne varjopuoli


3:
kuka tänne näkkee ne vaan silimänsä kääntää
ku ei halua uskoa et myös täällä nähdään nälkää
kuka muka meiän suomessa
puhuis mun puolesta samal taval nekin juovat huolensa
joilla on sentään koti ja leipää
ystävät ympärillä, mulla betoniseinät
kolkot kylmät askeleet sadepisarat kastelee
sadat teitä täältä ulkopuolelta katselee
yksinään tääl astelee