pappi näyttää mustissaan niin kauniilta
on kuuma kesäpäivä uurnasikin höyryää

et enää ole
en anna sinulle koskaan anteeksi

en tunne näitä kasvoja tunsinko sinuakaan?
korvissani kaikuu viimeiset sanasi

et enää ole
en anna sinulle koskaan anteeksi

muistan kun kerroit
onnettomuusunista
rotkoon syöksyit
viime hetken pelastus
keskinkertaisuudesta nauttisit

kun katseet välttää
nappaan uurnan mukaani
viskiä juomme
Kruununpuiston penkillä
oliko kaikki minun syytäni?

kaikki päättyy kun kuolemme