1.
Onko pakko olla tääl jos ei vaa natsaa,
ei voi yksin voimattomana tätä jaksaa/
Turhaa yritän mitää ku kaikki menee pieleen,
ennemmin tahtoisin istuu taivaan isän viereen/
Kyllähän mä tähän paljon apua saan,
mut on nii voimat pois etten jaksa ottaa sitä vastaan/
Vaikka kuinka koitan niin se on aivan turhaa,
koko eläminen yhtä henkistä itsemurhaa/
Oon sinnitelly täs vaan liian kauan,
ja samal oon kaivanu itselleni syvän haudan/
Kun kaikki hetket, joka sekunti on tuskaa,
keskel kesääkin on mun elämä pelkkää ruskaa/
Ja mustaa, vaikka paistaiskin aurinko,
ei se läpäse tätä verhoo mun ahdingon/
Vaan kuljen pimeässä tuntematonta tietä,
ja surupuvus synkkää elämääni vietän/

KERTSI:
Kunpa voisin päästä pois tältä matkalta,
kun kaikki on henkisesti niin raskasta/
Pian kasvaa varmaan jo fyysiseks taakaks,
milloin pystyn kauniiseen elämään palaamaan?/

Kunpa voisin päästä pois tältä matkalta,
kun en jaksa enää kauaa tätä matkata/
Tulisipa jokin sivupolku jolle mennä,
ettei tarviis tätä kivist tietä enää kävellä/

2.
Ystävii oon menettänyt monelle pahalle,
Jotkut on lähteny jo viimeiselle matkalle/
Joistakin vaan oon etääntynyt liikaa itse,
ja senkin vuoksi joskus itseni mä uneen itken/
Liikaa vaikeit asioit jotka ei helpota,
vaik haluisin ni mikään ei vaan tule yhtään helpommaks/
Vaikka kuin yritän ja yritän ja koitan,
ni silti vaikeudet mut aina kehässä voittaa/
Tavoittaa, koetan mä parempaa huomista,
mut uuteen aamuun herään aina pahemmassa kuosissa/
Kysymys se päässä kaikuu ”miksi minä?”,
tuo kysymys mua pistää lailla piikin värttinän/
Ja joudun sitä joka ikinen päivä miettimään,
toivoen että se siit lähtis selviämään/
Mut turha toivo, tuskin hellittää koskaan,
vaan joudun täällä näiden kanssa aina olemaan/