Kun päättäjämme poliisien määrärahaa leikkaa,
vain valveutuneet lieveilmiöiden kasvun veikkaa.
Pian rikollisten armoilla ois Törväsperän kunta,
vaan yössä rauhaa valvoo muiden kiskoessa unta

Susimies, Susimies,
kylä saanut on supersankarin.
Suojelija niin on herran hän kuin myös hanslankarin.
Susimies, Susimies,
on persoonansa arvoitus,
kenet taakseen kätkee naamio ja karvoitus?

Pitkäaikaistyötön Mutikainen hahmon keksi:
ryhtyisi hän kostajaksi salaperäiseksi.
Siinä hommassa on hyvä alter ego olla,
kostyymissa sankari, vaan siviilissä nolla.

Niinpä väsää itselleen hän sotisovan jännän:
kypärään hän korvat liimaa, ajohaalari saa hännän.
Eikä Pätmänikään pärjäis ilman custom-autoo varmaan,
joten kasiysi-Corolla saa pintaan karvan harmaan.

Susimies, Susimies,
kylä saanut on supersankarin.
Hän hyville on lempeä vaan pahiksille ankarin.
Susimies, Susimies,
kauhu kriminaalien,
hukka perii kelmit moraalia vaalien.

Kesken tavallisen kunnanhallituksen kokouksen,
puhe katkeaa, kun sankarimme tempaa auki uksen.
Puhelimen laskee pöydälle: ”Kas, tällä voitte soittaa,
kun tarvitaan taas häntä joka superroistot voittaa.”

(musical interlude)

Nyt mielisairaalassa kostaja on harmaanmusta.
Potilasta esittää, vaan suorittaa hän komennusta.
On hoitola vain kulissi, se peittää tukikohtaa,
mistä liskoväki maailmanjärjestystä uutta johtaa.

Susimies, Susimies...