- Ruusujen yö -

Kerroksia, erilaisia kerroksia

Ylin kerros on mustan kiteistä suolaa
se vetää jalkojani kohti homeelta haisevaa kaivoa

Lemu pyörii raskaana löyhkänä
laskostaen itsensä
jokaisessa poimussa on piilossa mykkä huuto

Selkänikamat irtoavat yksi kerrallaan toisistaan
ne laulavat luille ruusuista
joille home piirtää kelmeän vihertävät posket

Kaivon imu voimistuu
pyöriöinen lukee veren vaatimusta
kulkee hetken miljoonasosan läpi viipyen tunteja

Liike muuttuu pysähtyneisyydeksi
vajoaa yhtä alas kuin ihminenkin

Hakkaa, sykkii, tykyttää
valuu, tipahtaa, putoaa
tapahtunut etsii sitä hetkeä, jolloin se murtui

Ei ole raivoa, itkua, naurua, pelkoa, hymyä
tyhjässä kelluminen kuluttaa olematonta aikaa
antaa mahdollisuuden viipyä

Värilliset vuodet, jokaisessa repivä terä
laitan kädet yhteen
en rukoile

Ei ole enää mitään mitä pyytää