Kanto Arboretum: Perikadon kukat


Perikadon kukat
-----------------------
Missä taivas vakaa yli ikävän vaeltaa
Siellä jäätyy minun hymyni
Siellä pilvet ja linnut puihin juuttuu
Tummuu kymmenet kyyneleeni kurjiksi puroiksi

En voi sitä unohtaa
Kharonin lauttaa keskellä mustaa virtaa
En unikuvaa, jossa kuuro säestää sokeaa
Hopeinen lantti hampaissaan

Ei yölle voi menettää sydäntään
Eikä yhdellekään puulle puhua
Jos korvat ei kuule eikä silmät näe
Kun perikadon kukat puskee kaikkialle