[Intro]
Raaka maailma, kahta ei vaihda
kuolema ja tuska tulee pysyy aina
tällee sanoo terroristi
ku sä sanot kerro vitsi
ja tuuppaan sut päällee kallioo nii helvetisti

tervetuloo totuutee, sen koko komeutee
kunnol upo-uutee, komennan ne kokouksee
katolta katoille ku totuutta pakoilet
egoilet et päädyt vararikkoruuaks kaloille

that's life yo
opi siit sit
tai tuun visitil

sitä myöten kasvaa
ku eniten hustlaa
vaik sisält läpi mätä
mitä sydän vastaa
ku elämä o paskaa
eikä yhtää tyhjää jätä

jos yhtään viittiin vinkkaa vinkkii
pikku miitti, dynamiitti hoitoo
koko porukal ni se päit oikoo
sil on painoo - se on aitoo,
ja tuskan sijast, se on raivoo

mikä lähiös huojuu, se kaupungis sortuu
mikä luonnost tuotu, ihmistä se torjuu
jonkun on kuoltava, se on sadonkorjuu,
sodan kurjuus pistää meitä horjuu

nii ryynipäissää dallaa, aurajoen rantaa
kello viis aamulla joki haluu huolet kantaa
kutsuu se puoleensa, huomenta kuolema
virta vie tutustuu tuonelan puolel vaa

kädet nii turta, nii suurta massamurhaa
et pistä mut sanomaan et uskonnot on turhaa
risti ku risti, pappi nautti pikkupojistki
saarnausta tulee nii ikkunoist ku ovistki

kuus tuntii aurinkoo, masennust vai nautintoo,
äidil kädes kaulin on, isäl kaapis haulikkoo
iskä ei rännitä vaa iskäl on känni pääl
lapsii jännittää kosk iskäl pännii pääs

that's life yo
opi siit sit
tai tuun pesaril

en oo vielää lähteny mihinkää,
miks mä nykyää räppään hyvästä
haluun levittää positiivist energiaa
pistää hyvä kiertää, älä jätä kaveria
jäin vuodeks jumii, ku säädin vaa budii
ne ajat ku unii, vain pienii muistikuvii

karusellii, tai vuoristorataa
nyt paril frendil ei suolisto vakaa
vanhat pois suli ja uuslumi tuli
havupuu uute ja kääpä nimelt pakuri

jos yhtään viittiin vinkkaa vinkkii
pikku miitti, dynamiitti hoitoo
koko porukal ni se päit oikoo
sil on painoo - se on aitoo,
ja tuskan sijast, se on raivoo

[Outro]
mun sanoilla painoo ku täyspitkäl rekalla
politiikon sanoilla painoo ku sakoilla
oon kasvanut tuskast, menneisyydest mustast
sanat jotka joskus rustas tähän päivää kuskas

heitän totuudel naamaa, se sut maahan kaataa
rehkii minkä ehtii, aivan turhan takii raataa
tullaa saamaa vaaraa, samal vanhal kaaval
jossei kukaa tuu pahaa maast kaataa.