pikku hiljaa sitä huomaa, miten nuoruutta kaipaa/
23-vuotiaana pitäis olla jo faija/
vakiduunii painaa, satatonnia lainaa/
ja uusioperheit, joil ei oo ees lapsillensa aikaa/
mikä kaikkii vaivaa, paljo niit tukia sainkaa/
on asuntoki väliaikain, ei oo mulle välii lainkaa/
voitte työntää ulos ja asunnosta mut häätää/
mulle aivan sama, en nää itteeni elos ees vuoden päästä/
ystävätki nauraisivat, kun ryömin taas kaupasta himaa/
haluun olla yksin, mun elämä kaukana kivasta/
missä vaihees kaikki tämä tuli elämääni/
mun sydän on väsynyt, pitäis senki levähtääkki/
niin vitun yksinäinen, et tunnen sen/
ja joka sekunti on minuutti, ja neki tuntuu tunneille/
mä en tunteile, ne vaan satuttaa
kohta olen poissa ja yleisö saa tapuuttaa/

edes takas ne mua työnteli, hukun mä lyönteihin/
tartun kaikkiin syötteihin, maailma on pyöveli/
taas vaan yö meni, enkä uskalla avata silmiäni/
nautin tuskasta/