Sekalaista Wanhaa: Yksin Äitini Kodissa



yksin äitini kodissa vuosia sitten,
mietin unta saanut miks' en,
yö ja pimeys, kuuntelin ääntä niiden,
kun todistaa sain synkän ihmeen,
ikkunan takaa keskellä pimeää
lasittuneet silmät kuin hehkuvat hiilet,
äänen mielessäni kuulin,
joku korvaani huuti, lapsi miksi et itke,
silloin löi salama siihen, virittäen synkän virren,
niin miksi en itke?

tunsin kuinka varjohahmot talossa ääneti liikkui,
ja siinä missä istuin, nyt kuin kahlittuna viruin,
mielessäni huusin mene pois sinä piru,
takapihan puita keinutti tuuli,
tuo luonnon muovaama vihreä muuri,
niiden takaa mua seurasi joukko suuri,
jonka sieltä asti mä kuulin,
pitkin talon kattoa, alkoivat askeleet halkoa,
koirani käski haukkuen varoa,

sulkeuduin huoneeseeni peiton alle,
pelko ja kauhu alkoi mua heikottaa ne,
muistin mitä kuulin iltarukouksenamme,
koirani kanssa sen lausuttuamme,
vihdoin tuntui helpottavan ne,
pahat olennot ja pimeät tapanne, salaa ne tulivat,
mutta kun lausuin mä aamen,
tunsin kuinka pelkoni sulivat, nyt yötä vasten,
kun tunnen palaavan sen, avaan raamatun kannen,
sulkeudun armonsa alle.