Sunnuntaibrunssi: Kurkiaura


Mä kylven eeppisyydessä.
Mä kylven eeppisyyden euforiassa.

Kylvyssä ei ole kuplia, mutta kuplat löytyy mun juomasta.
Juomatta jäänyt on kylpyvesi, vaikkei kuplat kirvele kurkussani nyt.

Kiskaisen mä kurkustani alas juoman, mitä jotkut kutsuvat vedeksi.
Jotkut ketä paljon on juonut ei näe sitä suureksikaan esteeksi.

Ei taikavoimii voi tästä juomasta saada.

Nyt kävi eritavalla: jokin vikana oli mun juomassa.

Pystyin lentämään.
Kauas näkemään.
Kylpyvedessäni
kolme sorsaa nai.

Taivaanranta oli kaukana, enkä nähnyt kai sen päättyvän koskaan.
Minä lensin. Vieressäni linnut. Kurkiauran kärjessä mä matkaan.

Lohikäärmeet liittyi seuraani nyt. Miekka käteeni on ilmestynyt.
En mä ymmärrä, miksi tähän jouduin, mutta elämä luo arvoituksen.

Arvoitus se luo myös kysymyksen: miksi päädyit juuri sinne paikkaan?
Miksi päädyin minä kurkiauraan? Miksi sorsat naivat kolmistaan?

Romahdan mä taivaaltani alas veteen, mitä jotkut kutsuvat mereksi.
Jotkut ketä paljon on uinut ei näe sitä suureksikaan esteeksi.

Jos haluut selvii tässä maassa, ei kannata vastavirtaan uida.
Jos haluut lentää kauas pois täält', niin lennä kurkiaurassa.