Aimo Vekki: Mukavin Elämä


Jalat nahattomana, suusta limainen vana piirtää ympyrää lattiaan.
Sielu silmukalla, aivot maton alla. Ei jää jälkeäkään historiaan.
Aamu alkoi A:lla ja alas on menty siitä lähtien.
Ei nää yöt yksinäiset ole mua, on nää heiniä muiden.
Silmäluomet laskoksilla, käden ulottuvilla naru rasvainen.
Soittaa sirmakalla, pikisillä varpailla Piru nuotin viereisen.
Aamu alkoi A:lla ja alas on menty siitä lähtien.
Ei kai päiviin eroa tee vuodenajat. Ne vain menee.
Ja tuskan ajatuskin, tuskin saa mun pään kääntymään.
Väitän vastaväittäjää vastaan, lähden kävelemään.
Elämä mitä mukavin....
Liukuu kuin pulkka mäkeä.
Siinä kyydissä kipein pukamin....
Irvistän.