Hagall: Ikuinen matka


Matka alkaa tässä paikassa kuin valheessa unessa
Moni matkaa kanssa valheensa kunnes viimein kaatu hautaansa
Sielu sisällä huutaa vapautta, ei näe täällä kauneutta
Hämärästi se loistaa valoaan, eikö kukaan tunne tahtoaan?

Keskellä lauman sokeiden, ihmisten turhamaisuuden
Aavistus uuden muutoksen kantoi syliini toivon siemenen

Kaikki mitä etsin turhaan oli edessäni sittenkin
Läpi mieleni tiedon puhtaan sen sisimmästä keräsin
Unohda siis kaikki mihin uskot, jos tahdot kokea sen
Kaiken turhan läpi jos katsot, voit nähdä tarkoituksen

Läpi elämän ja kuoleman näen nyt vain kasvot jumalan
Näen kaiken turhan loppuvan ja uudelleen taas alkavan
Ruumiista kuolemattomaan, ajasta ajattomaan

Älä luovuta vielä, sillä matka on vasta alussaan

Aina alussa aina lopussa
Päämäärä ja matka samassa
Kasvussa rajattomassa
Viisaudessa ajattomassa

Minä synnyn aina uudestaan
Minä kuolen aina uudestaan
Joka hetki ja aina uudestaan
Tämä matka kestää ainiaan