Ylhäisessä yksinäisyydessäni astelen pitkin katuja
ympäröivä maailma tuntuu olevan liian kaukana
en kaipaa seuraa sitä paatosta en jaksa kuunnella
samat tarinat päivästä toiseen täynnä tyhjiä sanoja

Taas etsin jotain minkä tunnen mutta sanoiksi en saa
kun tyhjyys ottaa vallan sisälläni tahdon luovuttaa

Askel on matala katsetta en tahdo nostaa kadusta
kaikki mitä näen ja kuulen ympärillä tuntuu niin turhalta
synkkä mieleni tahtoisi jättää kaiken ja leikistä luopua
mutta turhauma pitää liikkeellä on vain pakko kulkea