KUOLLEEN LAULU - ENSIMMÄINEN OSA
seisoen haudan reunalla hautakiveen tuijottaen
se on oma hautasi
paljain käsin kaivoit sen

pimeästä montusta jokin kutsuvasti sinulle laulaa
niin kaunista laulua ettet voi sitä vastustaa

tule syliin kylmään
pian sinua se lämmittää
anna mullan peitellä
täällä on hyvä nukkua
laita silmät kiinni
älä herää enää koskaan
täällä sinun on hyvä olla
tänne on hyvä tukehtua

multa täyttää montun kun lapiolla viskotaan
tukehtuen alle isiesi maan hiljaa pois hyvä nukkua

KUOLLEEN LAULU - TOINEN OSA
yhtä varmasti kuin kevät tulee talven taakseen jättäen
yhtä varmasti myös raatosi hajoaa alle mullan ja maan
ei jää kukaan muistamaan elämässäsi
et saanut mitään aikaan
kuin et olisi ollutkaan koskaan
yhtä turhaa käyntisi täällä

hiljaa ruumiisi tuhoutuu
aika kulkee sinut jättäen taakseen
missä on mennyt elämäsi
siitä ei ole jälkeäkään
yhtä turhaa käyntisi täällä

vain nimi hautakivessä
ja sateen raiskaama hauta
et saanut pelastusta vaikka odotit
olet vain matojen ruoka


MUSTAN KEHÄN PORTTI
sinun pimeydellesi julistettu musta kehä
virta vapaa on kulkemaan kaikissa tummissa väreissään
kaikissa muodoissaan
kaaoksena ja hulluutena elämässä kituvien raatojemme lävitse

järkkyneen mielen umpikuja
lukuisien vuosien mortifikaatio
sielun ja tunteiden kuolema
inhimillisyyden katoaminen
johtivat uudelle portille
kuolemisen uudelle asteelle

tämä aika ja paikka on pysähtynyt
vain liha jatkaa hidasta kuolemaansa
kuihtumista, kuolemista