vielä elävä ihmisen raunio
kulkee hitasti haudan lepoonsa
kuihtuvan elämän hänen kasvoistaan
voi nähdä katoavan

ehkä elossa muttei enää hengissä
vaan vaipuu kohti reunaa rajan taa
kun hän kuihtuu silmissä ikuinen tuska luissansa

hitaasti hän hiippuu
kuin varjo pimeyteen sakeaan
tuskissaan kituu ja kuihtuu
kuin kukat ilman valoa

vain muiston häilyvän
voin sekaisuudesta erottaa
kuolleen levossa makaa
kunnes hauta hänet hajottaa