Peloukoufa: Paranoia


Peiliin kun mä katson, huomaan demonin taas astuneen valtaan.
En pakoon sitä pääse, kanssa ahdistuksen mua se seuraa.
Minäkö se oon vai joku muu, joka vain minulta näyttää?
Ei järkipuhe auta, pahat ajatukset mieleni täyttää.

Mä jännittämään joudun, mistä itseäni voinkaan taas syyttää.
Minkäänlaiset todisteet ei auta, ne mä kylmästi tyrmään.
Skitsofreniaako on, kun koko olemus nyt oudolta tuntuu?
Vai tavallista paranoiaa, kaikki päälle muka kun kaatuu?

En pääse piiloutumaan,
(ei hullumpaa, ei hullumpaa)
en paranoiaa pakenemaan.
(ei hullumpaa, ei hullumpaa)
Kun harhat mielen valtaa niin
ei järki silloin paljoa paina.

Ei auta vaikka kerron, että kaikki on vain mun kuvitelmaa.
Ei kukaan mua seuraa eikä kukaan tänne soittele turhaan.
Mä miten saan mut uskomaan, ei kukaan oven takana oota.
Ja ääniä jos kuuluu, niin se on vain naapurin vanha koira.

Joku paniikkinappulaa painoi,
voi voi voi, voi voi voi.
Mistä tämä kerran taas nyt alkoi,
voi voi voi, voi voi voi.
Tiedän että kauan se voi kestää,
voi voi voi, voi voi voi
Ennen kuin lepakot vintiltä lentää,
voi voi voi, voi voi voi