jokin kutsuu minua
syvyyksistä tuntemattomaan
sieluni rippeet valuvat mustaan kitaan
vuotaen kuin valtamerinä
verta epäpuhdasta

kun tuhannet virrat ympärilläni
repivät minut kappaleiksi
kivuliaasti ja raskaasti

yhä sakeampaan pimeyteen,
synkkään pyörteeseen,
mustaan virtaan,
kaaokseen ja hulluuteen

revin mieleni kappaleiksi
ajelehtiessani siinä maailmassa
mistä moni ei ole koskaan palannut
tervejärkisenä takaisin

monien värien seasta
kahlaan kohti yhä tummempia sävyjä,
yhä sekavampia tunteita ja näkyjä
yhä mustempaan, yhä puhtaampaan pimeyteen