Muistan ne ajat
kun me oltiin täällä
lyötiin ensin sitten
turpaan leivottiin

Kävivät joutomiehet
dyynit veivät pois
myivät minne lie,
muihin maihin

Mies vanhan rainan
vetreä mutta raihna
saapunut on hoitamaan
viime reikäpahan

"Kerran me vielä
sorakuopalla
kohdataan..."

Suomen juotsen, juurtunut
kuivaan hiekkaluolaan
nyt näen, se oli sorsa vaan...
ruohoa röyhyttää se matkallaan pois,
vartaassaan kohti kummaa Andromedaa

Vielä jumitetaan
sorakuopalla
hissuksiinsa tässä
hanskaan veivataan

Lunta hiljaksiin sataa
rojut ränniin roiskitaan
on tää hurjaa
hurjempaa kuin koskaan

>Ei tästä nouse kukaan
panokset oli kovat:
pyssyt paukkuivat<

"Kerran me vielä
sorakuopalla
kohdataan
sorakuopalla,
sorakuopalla
veivit heivataan"

Kohti kuoppaa,
lähemmäs tuokaa,
on vaikea jaksaa,
heikottaa!
Siis mennään
alas kuoppaan,
niin sitä mennään
ruumisvaunulla
aivan paikallaan,
ei liikahtaakaan
voi jaksaa.
Laiskasti vaan
sorakuoppaan
heivaudutaan,
alas kuoppaan!
lraaaagghhhh!
plöts