Minä maita ja mantuja kulkenut oon.
Ja katsellut kuuta möllöttävää.

Vaan suudelman jälkeen jonka annoit mulle,
sinä hetkenä annoin mä sydämeni sulle.

Minä reissuillani olen kaivannut sua.
Mun sydän tuntee vain sun.

Sun silmäsi tuike sytyttää liekit.
Houkuttaa lopettamaan turhat leikit.

Tää levottomuus veressäni on.
Vapaus ja liike on luonto mun.

Mutta seurassas sinun minun sydämeni laulaa.
Eikä ahdista nahkainen panta kaulaa.

Minä uskon et kahlita tahdo sinä mua.
Et kitkeä luontoa pois.

Vaan kun arki ja järki ja vastuu mua painaa.
Jos mä kulkijan vapauteni pihamultaan kaivan.

Nuo on luuloja, tiedän, auta murtamaan ne pois.
Opeta kuinka tarttua kii.

Siihen unelmaan suureen, joka pelastaa minut.
Rakkauden vapauteen, joka sisältää sinut.