Kosken kuohu korvissani.
Kosken kauneus silmissäni.
Kosken kauhut muistoista kirkastuu.

Koskea katson kalpein kasvoin
Koskelle annoin ainoan lapsen.
Hyinen virta varpaita huuhtelee.

Koski oli alku ja elämän lähde.
Hulluus se iski minuun kosken tähden.
Kosken kauhuun itseni unohdin.

Kiviä kannoin, kiviä viskoin
Naamaani sain minä kosken piskon.
Ääneni kosken yli kantautui.

Koskessa tanssin ja koskessa lauloin.
Koskessa sain minä sydämeeni naulan.
Koski Tuonelaan lapseni saatteli.

Vaan anteeksi annan kosken tähden.
Itseni armahdan kosken nähden.
Kosken vapautan jälleen virtaamaan.
Kosken vapautan jälleen virtaamaan.
Itseni vapautan jälleen virtaamaan.
Itseni vapautan jälleen virtaamaan.