Sielunlaulaja N'nea: Aron laulu


Olet kutsuttuna tanssiin kera Tuulen.
Toivon, että maagisen laulusi kuulen
Tossunpohjat maata iskee nostaa esiin pyörteen.
Käsi taivaan kantta koskee vetää esiin Ilveen.

Kivikehän tytär kuule laulu Aron.
Sormessasi on sormus, jonka viedä aion.
Lahjasi lapsosille sudenpentusille
näytille kaikille kylän ihmisille.

Älä tyttö luule, että mulle mitään mahdat.
Uhitella saatat, mutta vielä kavahdat.
Itket pitkän itkun, huokaat helpotuksesta.
Kun viimein päästän sinut tuskan ottehesta.

Tanssi tyttö villi tanssi sillä sinä jaksat.
Vapaudesta varma ole kalliisti maksat.
Haaveilet rakkaudesta aidosta
Kuinka sinä juosta voisit lieka kauluassa?

Pyristele, rimpuile kaikki voimas koita.
Mitellään taitoja mut ethän sinä voita.
Olet pelkkä tyttöraasu, lintu siipirikko.
Eikä voimas siitä kasva vaik ois Kultakukko.

Tokihan minä tanssin sekä laulan.
Sytytän revontulen esiin nostan laavan.
Heiluttelen hameenhelma jos on sateenkaari.
Heiluttelen valon miekkaa teen tästä maani.

Kaulassani ehkä lieka mutta valittuna
Sillä pidän maasta kiinni sormeen kiedottuna
Erillinen luulet vallan musta olevasi.
Vaikka valan mulle vannoit silloin aikanasi.

Kyllä vapauden annan jos sitä tahdot.
Mutta yksinäsi rämmit ja kaadut.
Menetät voimasi, itket minun perään.
Toivot Kivikehän tytär muuttaisi mieltään.

Eikä kylän ihmiset, ei monta susilasta,
ymmärrä lahjojain tai mun kaltaista.
Mutta kataluudestasi en mä kanna kaunaa.
Lahjat vallan täysin omat niit en anna koskaan.

Turha minun kanssasi on käydä taistoon.
Tässä luotan täysin omaan vaistoon.
Hetken kun ootan aika tekee työn puolesta.
Anteeksi, pyytelet suutelet hametta.

Rakkautta kaipaan kyllä, sitä aion saada.
Eikä mikään temppuilusi haavettani kaada.
Vielä näytän pitkän nenän kullan kainalosta,
jolle annan täysin ilman, tarvitse ei ostaa.
Sinne kaivan pesäni, olen onnellinen.
Sinne mua silitellään, sieltä virnuilen.

Maailmassa kaikki hyvin mieleni on tyyni.
Elämäni on kuin aavikon hiekka dyyni.
Tuuli liikuttelee ja tekee kuvioita.
Jatkan muutostain sydän toiseen kiedottuna.

Sulle toivon hyvää matkaa ehkä joskus nähdään.
Eikä surra vaikka ennen sitä hävitään.
Silloihan voidaan todeta on työmme täällä tehty.
Palattu on jälleen alkuun, ollaan yksi lyhty.