Meillä kummallakin on
oma versiomme siitä mitä tapahtui.
Ja minkä painolastin alle
rakkautemme luhistui.

Nyt sä olet siellä jossain
väsyneenä niin kuin minäkin.
Olen valvonut jo viikon.
Ehkä joudan toisenkin.

Tää on vain univelkaa
siitä kuinka paljon rakastin.
Univelkaa siitä kun en saa sua takaisin.
Tää on vain univelkaa.
Kunpa pahaa unta olla vois.
Univelkaa - nyt kirjoitan sut pois.

Sanoit mulle, että muutuin.
Myöntänyt en ensin, ehkä muutuinkin.
Nyt sitä miettinyt kun oon,
nään jo kaiken selvemmin.

En voinut enää tietää
miten mistäkin milloinkin puhuisin.
Ohuella jäällä kuljin
varovaisin askelin.

Tää on vain univelkaa...

Olet päätöksesi tehnyt.
Siihen mahdoton on enää vaikuttaa.
Olet aina silti rakas.
Sua en voisi unohtaa.

Tää on vain univelkaa...